Työnteon tulee kannattaa

Työnteon tulee kannattaa

Keskiviikkona 7.11.2018 14.37

Arvoisa rouva puhemies!

Eilen tässä salissa kehuttiin valtiovarainministeri Petteri Orpon johdolla noudatettua talouspolitiikkaa, joka on johtanut siihen, että työllisyys on voimakkaasti parantunut maassamme ja työttömyys on vähentynyt. Kyse on hallituksen osalta ennen kaikkea omaksutusta työn linjasta, jolla työnteon ja yrittäjyyden verotusta pyritään keventämään ja työnteon ja yrittäjyyden edellytyksiä muutoinkin kohentamaan.

Tämän yleisen talouspolitiikan lisäksi on lukuisia yksittäisiä toimia, joilla työllisyyttä on onnistuttu edistämään. Edustaja Kalmari niistä luetteli muutaman, ja edustaja Ala-Nissilä oli laskenut, että niitä olisi noin 70. Yhteistä näille erillisille, yksittäisille pienemmille toimille on ollut se, että yleensä niitä on vasemmisto-oppositio eli demarit, vihreät ja vasemmistoliitto vastustanut. Tällä kertaa onneksi on toinen tilanne.

Arvoisa puhemies! Työnteon tulee aina kannattaa. Sen, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, pitää tienata enemmän kuin sen, joka ei nouse eikä mene. Usein näissä tilanteissa on kyse kannustinloukuista, eli osallistumalla työhön, vaikkapa nyt keikkatyöhön tai osa-aikaiseen työhön, ihminen kokee, että hänen taloudellinen tilanteensa ei parane tai ei juurikaan parane siihen nähden, että hän saa työttömyyskorvausta ja muuta sosiaaliturvaa. Näiden varsinaisten kannustinloukkujen lisäksi meillä tunnetaan valitettavan hyvin myös nämä niin sanotut byrokratialoukut, eli ihminen kokee ihan perustellusti, että jos hän ottaa jonkun keikkatyön vastaan, niin voi tulla tällaisia välitiloja, joissa palkka ei vielä ole tullut mutta ei myöskään enää saa työttömyysturvaa. Tai sitten ainakin ihmisellä on epävarmuutta siitä, miten tulonsiirtojen ja palkan osalta tämän keikkatyön johdosta käy.

Tällä esityksellä nyt sitten näitä byrokratialoukkuja puretaan ja työntekoa myös tässä mielessä kannustetaan. Tämä on erittäin hyvä esitys, ja uskon, että se, kuten tämä lähetekeskustelukin osoittaa, tulee saamaan täällä hyvin yksimielisen tuen.

Maanantai 12.12.2016 klo 15.11

Arvoisa herra puhemies!

Täällä keskustelussa aikaisemminkin on sanottu, että kun tuloveroasteikkoon tehdään kautta linjan 0,6 prosenttiyksikön alennus, niin se hyödyttää eniten suurituloisia sekä euromääräisesti että suhteellisesti. No, euromääräisesti luonnollisesti, aivan kuten tasaiset tuloveron kiristyksetkin euromääräisesti kirpaisevat eniten suurituloisia. Mutta mitä suhteellisuuteen tulee, niin ymmärtääkseni, kun tehdään kautta linjan samankokoinen veronalennus, niin suhteellisesti se hyödyttää tietysti enemmän pienituloisia, koska 0,6 prosenttiyksikköä on pienemmästä veroprosentista enemmän kuin suuremmasta veroprosentista.

Mitä sitten tulee näihin vaikutuksiin, niin kyllä, kokoomuksen työlinja tarkoittaa myös sitä, että työntekoa tuetaan ja kannustetaan myös työnteon verotusta keventämällä.

Keskiviikko 26.10.2016 klo 15.47

Arvoisa rouva puhemies!

Arvoisat kansanedustajat! Olen tässä salissa aikaisemminkin korostanut kokoomuksen työlinjaa ja antanut hallitukselle tunnustusta siitä, että se omassa toiminnassaan noudattaa tätä kokoomuksen työlinjaa. Näkisin, että tässä työlinja-ajatuksessa on kaksi tasoa. Ensimmäinen on tämä yleisempi taso, eli tiedostetaan se, että kaiken taloudellisen hyvinvoinnin perustana on työnteko ja yrittäjyys. Sen vuoksi on tehtävä politiikkaa, jolla tuetaan työnteon ja yrittäjyyden edellytyksiä. Toinen taso on sitten se, että jos ihminen on työikäinen ja työkykyinen, niin meidän on pyrittävä kaikin tavoin mahdollistamaan hänelle se, että hän voi osallistua työelämään ja hänellä on myös velvollisuus osallistua työntekoon, jos työtä on tarjolla.

Mitä tähän yleisempään ulottuvuuteen ensin tulee, eli sen tiedostaminen, että kaiken taloudellisen hyvinvoinnin perustana on työnteko ja yrittäjyys, tämäkään ei aina ole kaikille itsestään selvää. Vasemmalla usein ajatellaan, että kyllä sen taloudellisen hyvinvoinnin perustana on verotus, mutta eihän viime kädessä taloudellinen hyvinvointi perustu verotukseen, vaan verotus on ainoastaan keino, millä osa työnteon ja yrittäjyyden hedelmistä voidaan ja tuleekin käyttää myös yhteiseksi hyväksi.

KESKIVIIKKONA 6. MARRASKUUTA 2013 kello 14.01

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Heti alkuun haluan vastata herra puhemiehen kysymykseen ja todeta, että minun mielestäni tämä uudistuskokonaisuus on hyvä. Erityisesti annan hallitukselle kiitosta ja myös työmarkkinajärjestöille siitä, että tässä uudistuksessa toteutetaan se mahdollisuus, että henkilö voi todellakin ansaita 300 euroa kuussa ilman, että hän työttömyysturvaansa menettää, ja 400 euroa kuussa ilman, että asumistukea sen vuoksi leikataan. Tämä kannustaa työntekoon, kannustaa työn vastaanottamiseen, ja tämä on ilman muuta hyvä ja kannatettava uudistus.Tietystikään ei pidä kuvitella, että tämä on ongelmaton asia. Esimerkiksi sellainen ongelma tähänkin liittyy, että kun se 300 euroa on tienattu kuussa, niin sen jälkeen sen seuraavan 10 tai 100 euron tienaaminen ei enää olekaan samalla tavalla kannustavaa ja kannattavaa. Mutta on parempi, että työtön henkilö, jos mahdollista, tekee työtä kuussa sen 300 euron edestä ja sen jälkeen ei enää ole kiinnostunut keikoista kuin että hän ei olisi kiinnostunut tällaisista lyhytaikaisista keikoista lainkaan, eli uudistus on mielestäni parannus.Työnteon pitäisi aina olla kannattava ja kannustava vaihtoehto työkykyisille työikäisille ihmisille joutenoloon verrattuna. Valitettavasti näin ei aina ole, ei tämän uudistuksen jälkeenkään, sitten tämän suojaosuuden jälkeen. On valitettavaa, että meillä on yhteiskunta, jossa ei voida sanoa, että työnteko on aina kannattava ja kannustava vaihtoehto.Itse olen sitä mieltä, että se kyllä on sitä pitkällä aikavälillä. Se tuo elämänhallintaa asianomaiselle ihmiselle, se tuo mahdollisuuksia parempaan työllistymiseen myöhemmin, se tuo sosiaaliturvaa, eläketurvaa ja niin edelleen. Mutta on ymmärrettävää, että lyhyellä aikavälillä varsinkaan nuoret ihmiset eivät kovin paljon kanna huolta siitä, mikä on heidän eläkkeensä vuosikymmenten päästä, vaan katsovat asiaa hyvin lyhyellä aikavälillä, ja silloin näyttäytyy joissakin tilanteissa asia sellaiselta, että työnteko ei kannata. Se on meidän päättäjien vika siinä mielessä, että meidän pitäisi pystyä nämä erilaiset parametrit sosiaaliturvan, verotuksen osalta sellaisiksi säätämään, että työnteko olisi aina kannattava ja kannustava vaihtoehto. Mutta kuten tiedämme, se ei ole helppoa.Kun täällä edellä todettiin, että tämä olisi ensimmäinen kerta, kun näihin kannustinloukkuihin nyt puututaan, niin se on vähän historiaton näkemys. Aikanaan Lipposen ykköshallituksen aikana asetettiin hallituksesta oikein kannustinloukkutyöryhmä, jota silloinen ministeri Arja Alho veti ja joka työryhmä esitti tiettyjä muutoksia, joilla näitä kannustinloukkuja silloin pystyttiin lieventämään. Mutta sellaisen järjestelmän aikaansaaminen, että aina kannattaisi tehdä työtä, vaikka lyhytaikaista, pienituloista, väliaikaista, ei ole helppoa, kun samanaikaisesti haluamme pitää huolta siitä, että kaikilla kaikissa olosuhteissa on riittävät edellytykset taloudellisesti ja sosiaalisesti elämän ylläpitämiseen.
Kun puhutaan erilaisista perustulomalleista tai kansalaispalkkamalleista, niin haluan vain sanoa, että jos ne olisivat oikeasti helppo ja suoraviivainen ratkaisu näihin kannustinongelmiin, niin kyllä näihin kansalaispalkka- ja perustuloratkaisuihin varmasti jo olisi päädytty. Ne eivät ole ongelmattomia eivätkä suoraviivaisia ratkaisuja näihin ongelmiin.
Mutta kuten sanoin, ponnistelua pitää jatkaa, jotta työnteko olisi aina kannattavaa, koska se on hyvin demoralisoivaa myös ja hyvin väärä viesti päättäjiltä, että esimerkiksi nuoret ihmiset tietävät keskinäisen tiedonvaihdon ja kokemusten perusteella, että ryhtymällä työntekoon, jos se on pienipalkkaista työtä, siitä ei juurikaan sen enempää saa kuin olemalla sosiaaliturvan varassa, ja varsinkin jos laskee myös vapaa-ajalleen jonkun arvon ja ottaa huomioon työhön osallistumisen aiheuttamat lisäkulut, niin kyllä se työhön osallistuminen joissakin tilanteissa on hyvin vähän kannattavaa.
Sitten meillä on olemassa näitä sossutatuja sun muita, jotka elävät yhteiskunnan piikkiin ja ovat sitä mieltä, että tämä on riittävä toimeentulo heille ja työnteko tai opiskelu ei paljoa kiinnosta. Itse olen jo vuosien saatossa esittänyt, että varsinkaan nuorille ihmisille ei pitäisi lainkaan maksaa tukea joutenolosta vaan aina pitäisi tarjota mutta myös edellyttää jonkinlaista osallistumista.
Nythän tässä nuorisotakuussa on idea, että aina pitää tarjota osallistumista: työntekoa, harjoittelua, opiskelua, kuntouttavaa työtoimintaa ja niin edelleen. Mutta nuorisotakuussa ei ole se idea, että pitää tarjota ja edellyttää. Minun mielestäni varsinkin nuorille aina pitäisi tarjota ja heiltä edellyttää tällaista osallistumista, ja siinä mielessä olen hyvin tyytyväinen siihen, että ministeri Risikko on avannut keskustelun niin sanotusta vastikkeellisesta tai osallistavasta sosiaaliturvasta, ja olen myös tyytyväinen siihen, että keskustan nykyinen puheenjohtaja on asettunut tukemaan tätä ajatustani siitä, että nuorille ei maksettaisi tukea kotiin vaan heille tarjottaisiin mutta myös heiltä edellytettäisiin jotain osallistumista. Tämä olisi nuoren oman elämänhallinnan ja tulevaisuuden kannalta varmasti hyvä ratkaisu, ja se olisi myös yhteiskunnan kokonaisedun kannalta hyvä ratkaisu.
Herra puhemies! Tässä oli vastaus kysymykseenne.

TIISTAINA 8. HELMIKUUTA 2011 kello 14.01

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Kokoomus on työn puolue. (Ed. Gustafsson: Oli!) Se tarkoittaa sitä, että me tiedostamme sen, että kaikki hyvinvointi perustuu viime kädessä työntekoon ja yrittäjyyteen. Siksi ihmettelemme sitä, miksi juuri työntekoa pitäisi verottaa paljon ankarammin kuin lähes kaikkea muuta.Miksi juuri työntekoa pitää verottaa ankarammin kuin esimerkiksi kulutusta, hyvin paljon ankarammin? Miksi, ed. Heinäluoma, vastustatte sitä, että sen kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitajan, joka maksaa kovempaa veroa kuin se mainitsemanne osinkomiljonääri, työnteon verotusta kevennettäisiin? Me olemme sitä mieltä, että sitä saa ja sitä pitääkin keventää.Vihreitä ja heidän viikonloppupuheitaan ihmettelen. Kun painopistettä on siirretty työnteon verottamisesta ympäristön verottamiseen, se on ollut hyvää, mutta kun kokoomus sen tekee, se onkin huonoa.

On aivan selvää, että jos onnistumme tekemään politiikkaa, joka tukee työntekoa ja yrittäjyyttä siten, että työllisyysaste nousee tässä maassa, niin kuin on jonkin verran jo tällä vaalikaudella tapahtunut, niin tällä on myös hyvin myönteinen vaikutus julkiseen talouteen. Eli toisin sanoen silloinhan työttömyysturvamenot ja monet muut sosiaaliturvamenot pienenevät ja verotulot kasvavat. Onkin välttämätöntä, että hallitus pitää kiinni tästä työlinjasta, jotta se myönteinen kehitys, joka on nähty, saa jatkoa. On tunnustettava meidän kaikkien, että nyt, sanotaan, putkessa olevilla asioilla ja valmisteluilla ei hallitus tule vielä tavoittamaan hallitusohjelmassa tavoitteena olevaa 72 prosentin työllisyysastetta ja 110 000:ta uutta työpaikkaa tällä vaalikaudella vaan tarvitaan uusia toimia työllisyyden ja yrittäjyyden tukemiseksi, jotta tämä hallitusohjelman sinänsä kunnianhimoinen mutta oikea tavoite voitaisiin saavuttaa.

Mitä sitten tulee tähän toiseen tasoon eli työkykyisten, työikäisten ihmisten auttamiseen kiinni työhön, niin näissä hallituksen esityksissä on kyse juuri tästä. On erittäin tärkeätä, että hallitus panostaa työttömien avustamiseen työhön pääsemisessä nykyistä paremmin. On tärkeätä, että viranomaisilla on mahdollisuus nykyistä paremmin ottaa koppi työttömästä ihmisestä ja pyrkiä auttamaan häntä kiinni työhön. Siinä mielessä nämä haastattelut vähintään kolmen kuukauden välein ja sitä kautta tapahtuva työttömän ihmisen auttaminen ja ohjaaminen ovat positiivisia ja tärkeitä uudistuksia. Totta kai pitää myös olla riittävät voimavarat näiden haastattelujen ja siihen liittyvän neuvonnan ja auttamisen hoitamiseen.

Asiassa on myös se vähemmän yksimielinen puoli eli se, että työttömän työnhakijan on myös oltava valmis ottamaan vastaan tarjolla olevaa työtä. Tämähän tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta käytännön elävässä elämässä valitettavasti se ei ole itsestäänselvyys. Viimeksi eilen täällä salissa puhuttiin aika paljon kannustinloukuista eli tilanteista, joissa työttömän siirtyminen sosiaaliturvan parista työtulon pariin lisää niin vähän hänen käytettävissä olevia tulojaan, että tämän vaihtoehdon valitseminen ei välttämättä kaikissa tilanteissa ole mielekästä ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista, vaikka lähtökohtana, totta kai, on se, että työttömän on otettava vastaan tarjolla olevaa työtä.

Täällä edustaja Tolppanen juuri äsken arvosteli tätä ajattelua sanomalla, että sellaisen vaatiminen, että työttömän ihmisen pitäisi ottaa vastaan sellaistakin tarjolla olevaa työtä, josta palkka on pienempi kuin hänen työttömyyskorvauksensa, on hyvin epäoikeudenmukaista ja jopa epäinhimillistä. Ja hän vielä kertoi, että jos tähän velvoitetaan, eli menemään työhön, jota on tarjolla, niin eihän siitä jää käteen mitään. Eli suomeksi sanottuna edustaja Tolppanen sanoi, että ihmisellä on varaa olla työtön mutta hänellä ei ole varaa mennä töihin. No, tämähän on täysin nurinkurinen tilanne, emmekä me sellaista tilannetta saa sallia. Kyllä ihmisen on mentävä töihin, jos sopivaa työtä on tarjolla. Meillä on kolmen kuukauden ammattisuoja, ja sen jälkeen on otettava vastaan tarjolla olevaa sopivaa työtä. Tämä on aivan oikea vaatimus, koska jos ihminen on kokonaan työtä vailla, silloin hänen toimeentulonsa perustuu kokonaan muiden tekemään työhön, mutta jos hän ottaa työtä vastaan, niin silloin hänen toimeentulonsa perustuu ainakin pääosin hänen omaan työhönsä, ja tämä on tietysti moraalisesti oikein ja kaikin puolin yleiseltä kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi sanon, että hallitusohjelman mukaan hallitus kehittää vastikkeellista eli niin sanottua osallistavaa sosiaaliturvaa. No, enpä ole huomannut, että hallitus tässä asiassa olisi vielä mitenkään liikahtanut, mutta onhan aikaa vielä jäljellä. Itse pidän tätä osallistavaa sosiaaliturvaa tärkeänä. Pidän sitä tärkeänä varsinkin nuorten kohdalla, eli jos nuori ihminen on pitkään ollut työmarkkinoilta poissa, niin minä uskon, että se on sekä tämän nuoren ihmisen että yhteiskunnan etu, että hänelle tarjotaan jotain mielekästä työtoimintaa, mutta tätä työtoiminnan tekemistä häneltä samalla myös edellytetään. Tämä työtoiminta ei tietystikään ole mitään palkatonta orjatyötä, vaan se voi olla esimerkiksi kolmena päivänä viikossa parin tunnin ajan vaikkapa vanhusten auttamista ja ulkoiluttamista. Eli kuten sanoin, rouva puhemies, odotan, että hallitusohjelman tarkoittamasta osallistavasta sosiaaliturvasta tehdään hallitusohjelmassa mainittuja selvityksiä ja myös tässä tärkeässä asiassa hallitus etenee.

Jaa kirjoitus: