Turvapaikanhakijat

Turvapaikanhakijat

Tiistaina 15.11.2016 kello 16.46

Ben Zyskowicz:

Arvoisa rouva puhemies!

Edustaja Huovinen kiinnitti huomiota siihen, että päätöksiä tekevillä viranomaisilla on velvollisuus laadukkaisiin päätöksiin ja siihen, että asianosaiset ymmärtävät päätösten perusteet. Näin luonnollisesti on, ja näin myös Maahanmuuttovirasto toimii. Se, että käytännössä jokaisesta kielteisestä päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen, ei kerro siitä, että ne päätökset olisivat laadullisesti huonoja tai perustelut huonosti kirjoitettuja, vaan se kertoo siitä, että on inhimillisesti täysin ymmärrettävää ja luonnollista, että kielteisistä päätöksistä valitetaan, koska siinä ei ole mitään kustannusriskiä tällä valittajalla ja hänellä on vain voitettavaa eli hän ei voi sillä valittamisella menettää mitään. Tämä pitää ymmärtää ja antaa tunnustus Maahanmuuttovirastolle siitä, että se hyvin vaikeissa olosuhteissa on suoriutunut hyvin työstään.

Mitä sitten tulee näihin laittomasti maassa oleviin ulkomaiden kansalaisiin — puhun, edustaja Huovinen, juuri heistä — niin kyseessä on siis tilanne, jossa henkilö on saanut lainvoimaisen kielteisen päätöksen, hänellä ei ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta oleskella Suomessa, päinvastoin hänellä on voimassa oleva käännyttämispäätös, mutta hän ei suostu maasta lähtemään. Ketään ei Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa pidä eikä voi jättää heitteille. Sen takia kaikille ihmisille kuuluu tarvittaessa kiireellinen terveydenhoito ja tarvittaessa kuuluu elämää suojeleva ravinnonsaanti ja myös suoja pakkaselta. Mutta kuvitelma siitä, että meillä olisi velvollisuus näille laittomasti maassa oleville antaa sama sosiaaliturva kuin maassa (Puhemies koputtaa) laillisesti oleville, on täysin virheellinen.

Torstaina 16.6.2016 klo 21.09

Ben Zyskowicz:

Arvoisa rouva puhemies!

Edustaja Laukkaselle haluan alkuun noin yleisellä tasolla sanoa, että silloin kun olen hallituspuolueen kansanedustaja, silloin puolustan hallituksen esityksiä. Tämä on yleinen lähtökohta.

Mitä sitten tulee tähän esitykseen, niin täällä on pitkin iltaa käytetty hyviä puheenvuoroja, joissa on korostunut hyvää tarkoittavat näkökohdat, inhimillisyyttä korostavat näkökohdat, ja se on tietysti ihan oikein. Jos ajatellaan niitä turvapaikanhakijoita tai itse asiassa turvapaikan tai oleskeluluvan saaneita, jotka ovat jo Suomessa, niin olen samaa mieltä puhujien kanssa siitä, että kotoutumista edistää se, jos perhe on mukana. Olen samaa mieltä puhujien kanssa siitä, että perheen oleminen täällä tai saapuminen tänne on omiaan ehkäisemään syrjäytymistä, jos puhutaan esimerkiksi näistä lapsista ja nuorista, ja on omiaan ehkäisemään potentiaalista radikalisoitumista, joka olisi seurauksena siitä, että kokee olevansa ulkopuolinen, marginalisoitunut ja yksin.

Toisaalta, jos ne määrät turvapaikanhakijoita, jotka Suomeen tulevat, ylittävät moninkertaisesti sen, mitä voidaan ajatella Suomen pystyvän kotouttamaan, niin nämä kaikki samat riskit kotoutumisen epäonnistumisesta ovat käsillä. Meille tuli viime vuonna kymmenkertainen määrä turvapaikanhakijoita siihen nähden, mitä viime vuosina on tullut. Me pystymme tällaisen yhden vuoden piikin hoitamaan. Täällä on kerrottu, että lisäbudjetissa 700 miljoonaa laitetaan lisää rahaa. Me pystymme tämän hoitamaan, vaikka esimerkiksi kuntapaikoista, niin kuin hyvin tiedätte, on näidenkin ihmisten kohdalla pulaa. Mutta jos Suomen perheenyhdistämispolitiikka tai muut seikat, jotka vaikuttavat maan houkuttavuuteen määränpäänä turvapaikanhakijoille, poikkeaisivat merkittävästi ja jatkuvasti siitä, mitä tehdään muissa Euroopan maissa ja siitä, mitä tehdään muissa Pohjoismaissa, ja kun täällä on puhuttu siitä, miten inhimillinen mieli käyttäytyy ja toimii, niin on kai aivan selvää, että Suomi olisi yhä useammalle turvapaikanhakijalle se määränpäämaa tilanteessa, jossa Eurooppaan tulee viime vuonna yli miljoona, tänä vuonna ehkä satojatuhansia turvapaikanhakijoita.

Jos tämä tilanne on käsillä, että Suomessa selvästi helpommin saa oleskeluluvan, Suomessa selvästi helpommin saa perheensä yhdistettyä siihen maahan ja Suomessa muutoinkin on vastaanotto houkuttavampi, niin on kai aivan selvää, että silloin määrät muodostuvat sellaisiksi, että meidän mitkään kotouttamisvoimavarat eivät riitä. Silloin tapahtuu juuri sitä kotoutumisen epäonnistumista. Silloin tapahtuu kaikkia niitä kielteisiä seurauksia, mitä siitä seuraa. Kun koko muu Eurooppa, kun kaikki muut Pohjoismaat tiukentavat päällä olevassa kriisitilanteessa omia säädöksiään, niin ajatteletteko te todella, että Suomi voisi menetellä toisin ilman, että siitä seuraa mitään? Vai ajatteletteko, että siitä kyllä seuraa se, että Suomeen tulee ei ehkä 30 000, niin kuin viime vuonna, vaan esimerkiksi 50 000 tai 100 000 vuodessa niin kauan kuin tämä kriisi jatkuu, ja ajatteletteko te todella, että suomalainen yhteiskunta onnistuu nämä ihmiset kotouttamaan? Ja jos ei onnistu, niin eikö siitä seuraa kaikkia niitä ongelmia, mitä olette kuvanneet seuraavan siitä, kun kotoutuminen ei onnistu? Eli tässä esityksessä pyritään siihen — tai joudutaan siihen, mitä sanaa vain halutaan käyttää — että meidän on Suomessa seurattava muiden Pohjoismaiden ja muiden Euroopan maiden tekemisiä ja esimerkkejä.

Kun edustaja Ville Niinistö aikaisemmin sanoi, että ei ole olemassa mitään näyttöä tällaisten vetovoimatekijöiden merkityksestä, niin eihän se ole totta. Suomen vetovoima tietysti on jo se, että olemme maailman paras maa, mutta kyllä meillä on paljon näyttöä siitä, että jos meidän kriteerimme oleskeluluvan saamiseksi ja kansainvälisen suojelun saamiseksi ovat selvästi höllemmät. Jos meidän perheenyhdistämissäädöksemme ja käytäntömme ovat selvästi sallivammat kuin muissa Pohjoismaissa ja Euroopan maissa, niin totta kai tämä turvapaikanhakijoiden suurempi määrä suuntautuu tänne. (Eva Biaudet’n välihuuto) — Ja kun edustaja Biaudet täällä sanoo välihuudossaan, että tästä ei ole näyttöä, niin edustaja Biaudet, avatkaa silmänne. Viime vuonna Suomeen tuli parikymmentätuhatta irakilaista turvapaikanhakijaa.

Kun määrä on näin suuri ja näin poikkeuksellinen, niin heitä aika paljon haastateltiin erilaisissa tiedotusvälineissä, ja tulimme myös tietämään siitä keskustelusta, mitä heidän omassa some-maailmassaan tietoa välitettiin, ja näissä keskusteluissa ja näissä haastatteluissa, edustaja Biaudet — sen voi jokainen tarkistaa — todettiin, että Suomeen on tultu sen takia, että on sellainen käsitys, että Suomeen saa helpommin oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella ja että Suomeen saa helpommin perheensä perässään. Mitä muuta näyttöä kuin elävän elämän antamaa näyttöä te tarvitsette näiden vetovoimatekijöiden merkityksestä? Minun mielestäni tämä käytännön kokemus on parempi näyttö kuin ne akateemiset tutkimukset, joihin te haluaisitte tässä yhteydessä viitattavan, ja luulen, että näitä akateemisia tutkimuksiakin viime vuoden ilmiöstä myöhemmin tulee.

No, sitten nämä lapset. Minunkin sydäntäni särkee, kun kuuntelen näitä puheita siitä, miten täällä on yksin tulleita lapsia, jotka eivät saa perhettään tänne. Mutta eikö teitä, jotka eniten kannatte huolta siitä, että perheitä hajotetaan, perheitä rikotaan, lapset eivät saa elää äitinsä, lapset eivät saa elää isänsä, lapset eivät saa elää sisarustensa kanssa, lainkaan häiritse se, että Suomeenkin sadat lapset ovat tulleet yksin alaikäisinä hakemaan turvapaikkaa? Miten nämä lapset ovat yksin tulleet? Mitä te luulette, edustaja Kari? Ovatko he paenneet perheittensä luota, keränneet itse rahoituksen ja maksaneet ihmissalakuljettajille hengenvaarallisesta matkasta? Luuletteko, että näin on käynyt? Luuletteko, edustaja Biaudet, että näin on käynyt, että tämä on se pääsääntö? Vai olisikohan käynyt niin, että näiden lasten perheet ja suvut ovat itse päättäneet erottaa tämän lapsen perheestään, päättäneet lähettää tämän lapsen hengenvaaralliselle, siis sananmukaisesti hengenvaaralliselle, matkalle halki Lähi-idän tai halki Afrikan, halki Euroopan? Eiköhän näin ole käynyt, edustaja Biaudet, perhe on lähettänyt, perhe ja suku on kerännyt varat? Tämän kai me tiedämme sadoista kertomuksista. Tämän tiedän itse asiassa omien tuttavienikin kautta.

Jos me ajattelemme tätä tilannetta, niin nythän on kyse siitä, vaikka te ette halua sitä myöntää, onko Suomen lainsäädäntö tältä osin sellainen, että me rohkaisemme ja kannustamme perheitä näin toimimaan, onko Suomen järjestelmä sellainen, että kun lapsen saa hengenvaarallisten vaiheiden jälkeen Suomeen, niin perhe pääsee käytännössä perässä. Jos meidän järjestelmä on sellainen, ja kun me tiedämme, miten inhimillisesti ihminen toimii, niin ettekö te todella vilpittömästi usko, että se kannustaa yhä useampia perheitä toimimaan tällä tavalla? Jos saat lapsen turvallisesti perille, koko perhe pääsee perässä. Ettekö te vilpittömästi usko, että kun lapset haluavat elää vanhempiensa kanssa ja vanhemmat haluavat elää lastensa kanssa, niin tällainen järjestelmä, jossa aina lapsen perässä saa perheen Suomeen, kannustaa menettelemään näin? (Antero Laukkanen: Ja mitähän väärää siinä on?) — Ei siinä ole inhimillisesti ottaen mitään väärää muuta kuin se, haluavatko ne, jotka täällä puhuvat siitä, että lapset erotetaan perheistään, lapset eivät saa elää isänsä, lapset eivät saa elää äitinsä kanssa, ylläpitää järjestelmää, joka tähän rohkaisee ja kannustaa, ja haluavatko he lähettää lapset sellaiselle matkalle, jotka matkat ovat sananmukaisesti hengenvaarallisia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi edustaja Räsänen kysyi, miksi hallituspuolueet eivät ota kantaa niihin yksityiskohtiin, mitkä hän on nostanut esiin, kuten tämän lasten tilanteen. Äsken otin kantaa tähän lasten tilanteeseen. Mitä tulee tähän kolmen kuukauden aikaan, niin täällä hallintovaliokunnan mietinnön sivulla 12 on tehty täysin selväksi, että jos se kolmen kuukauden määräajan noudattamisen mahdottomuus johtuu suomalaisesta viranomaistoiminnasta, niin silloin tällaisesta määräajasta ei voida pitää kiinni. Täällä esimerkiksi sanotaan näin: ”On selvää, ettei tällaisessa tapauksessa viivästymisestä voi aiheutua luvan hakijalle määräajasta johtuvaa oikeuden menetystä.” Eli tässä hallintovaliokunnan mietinnössä, jonka eduskunta hyväksynee, tämä asia noteerataan ja todetaan, että jos käytännössä se kolme kuukautta ei voi toimia, niin siitä ei voi seurata hakijalle oikeuden menetystä, vaan silloin se määräaika pitää voida ylittää.

Aivan lopuksi sanon, että kaikki ne ajatukset, jotka on esitetty pakolaiskiintiön nostamisesta ja hädänalaisimpien ihmisten ottamisesta suoraan pakolaisleireiltä Suomeen, mitä edustaja Yanar esimerkiksi toi esiin, ovat hyviä ja kannatettavia.

Torstaina 11.2.2016 klo 20.42

Ben Zyskowicz:

Arvoisa rouva puhemies!

Halusin vielä jatkaa keskustelua näistä niin sanotuista paperittomista, joista muun muassa edustaja Andersson puhui. On arvioitu, että näistä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista osa ei palaa vapaaehtoisesti kotimaahansa ja sen vuoksi jää tänne Suomeen niin sanottuina paperittomina. Eli mistä tässä ilmiössä on kyse? Kyse on siis ihmisistä, jotka ovat tulleet Suomeen, hakeneet turvapaikkaa. Sen jälkeen on todettu, että heillä ei ole perustetta turvapaikkaan, heillä ei ole perustetta toissijaiseen suojeluun ja — vielä tällä hetkellä — heillä ei ole perustetta humanitääriseen suojeluun. Tämän ratkaisun, jonka Maahanmuuttovirasto tekee, he ovat voineet riitauttaa ja käytännössä ovat riitauttaneet Helsingin hallinto-oikeudessa. Sen jälkeen heillä on vielä ollut valituslupamenettely korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja sitä tietysti myös käytetään.

Eli koko tämän meidän oikeusprosessin jälkeen on todettu, että näillä ihmisillä ei ole mitään laillista perustetta saada oleskelulupaa Suomesta. Heillä on mahdollisuus palata omaan kotimaahansa. Osa näistä ihmisistä ei kuitenkaan suostu lähtemään, ja nyt edustaja Andersson oli sitä mieltä, että niille, jotka eivät suostu lähtemään, pitäisi antaa tilapäinen oleskelulupa. Minä olen sitä mieltä, että se olisi aivan järjetöntä. Se veisi pohjan pois koko turvapaikkaprosessilta. Mihin me tarvitsemme turvapaikkaprosessia, jos kerran kaikki, jotka haluavat jäädä eivätkä suostu palaamaan, saavat joka tapauksessa oleskeluluvan?

Eli näiden paperittomien osalta koko suomalainen yhteiskunta tähtää siihen, että he poistuvat Suomesta, koska heillä ei ole mitään perustetta eikä laillista oikeutta olla Suomessa. Tästä on kyse. Ei pidä helpottaa heidän asemaansa, koska silloin he vielä varmemmin jättävät Suomesta poistumatta.

Keskiviikkona 2.12.2015 klo 19.03

Ben Zyskowicz:

Arvoisa rouva puhemies!

Täällä sivulta 182 alkaen käsitellään laajemmin ulkomaalaisasioita, ja kun tämä maahanmuuttokriisi Euroopassa ja Suomessakin on erittäin ajankohtainen, niin haluan siitä tässä yhteydessä muutaman sanan lausua mutta tietysti, vaikka sanottavaa olisi paljon, lähinnä siitä näkökulmasta, mikä liittyy näihin ihmisoikeustulkintoihin ja tätä kautta ainakin minun tulkintani mukaan myös tämän asian käsittelyn yhteyteen.

Meillä tällä hetkellä on Suomessa yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Tässä kertomuksen sivulla 183 kerrotaan, että vuonna 2014 näitä hakijoita oli 3 651 ja vuonna 2013 oli 3 238, eli jokainen näkee, että puhutaan noin kymmenkertaisesta määrästä. Tähän liittyy erittäin paljon isoja haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle, joista meidän pitää yrittää selviytyä.

Mutta näihin ihmisoikeuskysymyksiin ja kansainvälisten sopimusten tulkintaan liittyen haluan nostaa esille yhden kysymyksen, joka tänä päivänä keskusteluttaa koko suomalaista yhteiskuntaa aika paljon, mistä keskustelusta eduskuntakaan ei voi olla sivussa. Se koskee muutamien turvapaikanhakijoiden tekemiä törkeitä rikoksia, tapahtuneita törkeitä rikoksia, lähinnä raiskauksia, joista muutamia turvapaikanhakijoita epäillään. Haluan sanoa, että nämä turvapaikanhakijat näillä teoillaan pilaavat kaikkien turvapaikanhakijoiden mainetta ja itse asiassa maahanmuuttajien mainetta. Näinhän ei saisi olla, mutta näinhän tapahtuu. Voitte kuvitella, miten raivostuneita näille muutamille ihmisille ovat muut turvapaikanhakijat tai esimerkiksi Suomessa asuvat samoihin vähemmistöihin kuuluvat maahanmuuttajataustaiset ihmiset. Sen lisäksi, että he pilaavat muiden mainetta, he aikaansaavat turvattomuudentunnetta laajasti suomalaisten keskuudessa niillä paikkakunnilla, missä näitä vastaanottokeskuksia on.

Nyt tulee kysymys: mitä me voimme tehdä? Minun mielestäni viestin pitäisi olla täysin selvä: raiskaajalla ei ole mitään asiaa Suomeen, ei mitään edellytyksiä saada oleskelulupaa, ja päinvastoin hänet pitäisi palauttaa lähtömaahan mahdollisimman pian. Näin ajattelee yleinen oikeustaju mielestäni, ja näin ajattelen minäkin. Raiskaajalla, joka tulee tänne, tekee törkeän seksuaalirikoksen, ei pitäisi olla mitään oikeutta jäädä Suomeen, saada oleskelulupaa, vaan päinvastoin hänet pitäisi palauttaa mahdollisimman pian lähtömaahan.

Keskiviikkona 14.10.2015 klo 14.45

Ben Zyskowicz:

Arvoisa rouva puhemies!

Kiitän edustaja Razmyaria ja ministeri Orpoa erittäin hyvistä ja vahvoista puheenvuoroista.

Edustaja Razmyar, te arvelitte ujosti, että olette hyvä ja kannustava esimerkki siitä, miten maahanmuuttaja rikastuttaa suomalaista yhteiskuntaa. Minä voin sanoa, että te totisesti sitä olette.

Kun tuomitsemme rasismin ja vihapuheen, on tärkeätä tuomita turvapaikanhakijoita vastaan tehdyt vihateot ja natsien väkivallanteot. On myös tärkeätä tuomita esimerkiksi juutalaista synagogaa vastaan tehdyt vahingonteot ja myös anarkistien väkivaltainen riehuminen esimerkiksi itsenäisyyspäivänä.

Ajankohtainen pakolaiskriisi on valtava haaste myös suomalaiselle yhteiskunnalle. On ymmärrettävä niitä huolia, mitä ihmisillä on tässä tilanteessa. Niitä ei pidä väheksyä. Suomeen tulee tänä vuonna ehkä 30 000—35 000 turvapaikanhakijaa, pääosin Irakista. Jos heistä esimerkiksi puolelle kuuluu Suomessa humanitäärinen suojelu, on meillä kuitenkin tuhansia turvapaikanhakijoita, joilla ei ole perustetta saada humanitääristä suojelua ja joilla ei ole perustetta jäädä Suomeen. Minä olen huolissani näistä tuhansista nuorista miehistä, jotka jäävät laittomasti Suomeen mutta elävät usein käytännössä suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Mitä tämä tarkoittaa kansalliselle turvallisuudellemme ja kansalaistemme turvallisuudelle? Haluankin kysyä teiltä, pääministeri Sipilä: mitä kuuluu neuvotteluille Irakin kanssa palautussopimuksesta, milloin saamme tällaisen sopimuksen solmittua?

Jaa kirjoitus: