Ökypalkkioiden sitkeä kriitikko (Helsingin Sanomat/Marko Junkkari 18.3.2012)

Ökypalkkioiden sitkeä kriitikko (Helsingin Sanomat/Marko Junkkari 18.3.2012)

Uutisanalyysi: Bonuskriitikkona profiloitunut Ben Zyskowicz on moittinut yritysjohdon palkkioita kohta 20 vuotta, kirjoittaa politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari.
Kokoomuksen Ben Zyskowicz haukkui keskiviikon A-studiossa yritysjohtajien kannustinpalkkiot maan rakoon. Hän arvioi kannustimien olevan ”insestinen järjestelmä”, jossa johtajat jakavat hyvä veli -hengessä toisilleen palkkioita. Johtajat istuvat ristiin toistensa hallituksissa ja siunaavat ökypalkkioita kavereilleen.
”Suomessa on ollut kohtuuden yhteiskunta, mutta nyt tämä on lähtenyt ihan lapasesta”, Zyskowicz sanoi.
Zyskowiczin väittelyparina oli yritysjohdon kannustimia tekevän Alexander Groupin hallituksen puheenjohtaja Erkki Helaniemi. Zyskowicz vei puheajan sekä juontajalta että Helaniemeltä ja tyrmäsi Helaniemen kommentit huuhaana ennen kuin tämä ehti niitä kunnolla edes esittää.
Helaniemi on itsekin kokoomuslainen ja Zyskowiczin pitkäaikainen tuttu. Helaniemi liittyi 1970-luvulla 14-vuotiaana Zyskowiczin tukijoukkoihin eli ”Benin tiimiin”.
A-studiossa Helaniemi puuskahti tuskastuneena: ”Mä en ymmärrä, mitä sun maailmankuvassa on tapahtunut.” Yritetään ottaa selvää.
Zyskowicz esittelee tapaamisen aluksi tutkimuksia, joissa kerrotaan optioiden ongelmista. Johtajaoptioissa ei ole mitään riskiä, mutta ääretön voiton mahdollisuus. Zyskowicz kertoo kannattavansa markkinataloutta, jossa riski ja tuotto kulkevat yhdessä.
Hän kiistää olevansa kateellinen. Hänellä ei kuulemma ole mitään sitä vastaan, että yrittäjä tai palkansaaja rikastuu työllään.
Mutta silti Zyskowiczin puheista paistaa eliittien välinen kateus: talouseliitti voi ansaita jopa satoja kertoja enemmän kuin maan tärkein poliittinen päättäjä eli pääministeri.
Kannusteiden suhteen Zyskowiczin maailmankuva syntyi jo aikaa sitten. Tarkemmin sanoen 27. heinäkuuta 1993. Silloin hän ensimmäisen kerran kritisoi yritysjohdon palkkioita ”erään valtionyhtiön hallintoneuvoston varapuheenjohtajana”.
Hän ei suostu kertomaan yrityksen nimeä, mutta googlaamalla selviää, että kyseessä oli Outokumpu.
Outokummun sisäinen hallitus toi johtajien palkankorotusehdotukset hallintoneuvostoon, joka vielä tuolloin päätti palkkiot. Zyskowicz vastusti, sillä Suomi oli lamassa.
Zyskowicz oli muistiinpanojensa mukaan sanonut: ”Palkankorotus olisi pöyristyttävä esimerkki ’ei lama herroja koske’ -ajattelusta ja osoittaisi täydellistä piittaamattomuutta omistajien eli kansalaisten oikeustajua kohtaan.” Sittemmin Zyskowicz on toistuvasti räksyttänyt eduskunnassa valtionyhtiöiden höveleistä kannustimista. Syyskuussa 1999 hän vaati kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojaa (sd) vastuuseen Stora Enson johtajien ”optiosaalistuksesta”.
Huhtikuussa 2003 hän moitti kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkärettä (sd) Outokummun ”ennätyslöperöstä optio-ohjelmasta”.
Valtakunnan viralliseksi kannustinkriitikoksi Zyskowicz nousi viime keväänä, kun hän eduskuntavaalien jälkeen puhemiehenä pääsi avaamaan valtiopäivät. Zyskowicz haukkui yritysjohtajien palkkiot, jotka ”loukkaavat kansalaisten oikeudentuntoa”.
Valtion omistajaohjaus palkitsemisen suhteen on ollut surullista seurattavaa. Aina kun uusia kohtuuttomuuksia on tullut julki, ohjeistuksia on kiristetty. Silti aina on löytynyt uusia porsaanreikiä.
Vuonna 2004 valtio linjasi, että optioilla voi palkita vain poikkeustapauksissa. Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius sai vuonna 2006 vanhojen optio-ohjelmien tuloksena yli 11 miljoonan euron ansiotulot, minkä johdosta optiot kiellettiin kokonaan.
Tilalle tulivat osakekannustimet. Niilläkin pystyi tekemään miljoonatilin.
Yhtiön markkinointivaltti on sen vuosittain julkaisema yhteenveto suomalaisyritysten ylimmän johdon kannusteista. Vaikka opuksen hinta on peräti 7000 euroa, se on yritysjohtajien bestseller.
Kirjasta yritysjohtajat näkevät, kuinka paljon kilpailijayrityksen johto tienaa, ja osaavat sitten arvioida oman arvonsa. Kukaan ei halua ansaita alle keskiarvon.
Loppukeväästä maan hallitus julkaisee taas uudet palkitsemisohjeet valtionyhtiöille. Ne tuskin jäävät viimeisiksi. Ahneudelle ei omistajaohjaus näytä voivan mitään.
Valtio on koko ajan kiristänyt palkkiolinjaa, mutta porsaanreikä löytyy aina.
Kannusteiden suhteen Zyskowiczin maailmankuva syntyi jo aikaa sitten. Tarkemmin sanoen 27. heinäkuuta 1993. Silloin hän ensimmäisen kerran kritisoi yritysjohdon palkkioita ”erään valtionyhtiön hallintoneuvoston varapuheenjohtajana”.
Hän ei suostu kertomaan yrityksen nimeä, mutta googlaamalla selviää, että kyseessä oli Outokumpu.
Outokummun sisäinen hallitus toi johtajien palkankorotusehdotukset hallintoneuvostoon, joka vielä tuolloin päätti palkkiot. Zyskowicz vastusti, sillä Suomi oli lamassa.
Zyskowicz oli muistiinpanojensa mukaan sanonut: ”Palkankorotus olisi pöyristyttävä esimerkki ’ei lama herroja koske’ -ajattelusta ja osoittaisi täydellistä piittaamattomuutta omistajien eli kansalaisten oikeustajua kohtaan.” Sittemmin Zyskowicz on toistuvasti räksyttänyt eduskunnassa valtionyhtiöiden höveleistä kannustimista. Syyskuussa 1999 hän vaati kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojaa (sd) vastuuseen Stora Enson johtajien ”optiosaalistuksesta”.
Huhtikuussa 2003 hän moitti kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkärettä (sd) Outokummun ”ennätyslöperöstä optio-ohjelmasta”.
Valtakunnan viralliseksi kannustinkriitikoksi Zyskowicz nousi viime keväänä, kun hän eduskuntavaalien jälkeen puhemiehenä pääsi avaamaan valtiopäivät. Zyskowicz haukkui yritysjohtajien palkkiot, jotka ”loukkaavat kansalaisten oikeudentuntoa”.
Valtion omistajaohjaus palkitsemisen suhteen on ollut surullista seurattavaa. Aina kun uusia kohtuuttomuuksia on tullut julki, ohjeistuksia on kiristetty. Silti aina on löytynyt uusia porsaanreikiä.
Vuonna 2004 valtio linjasi, että optioilla voi palkita vain poikkeustapauksissa. Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius sai vuonna 2006 vanhojen optio-ohjelmien tuloksena yli 11 miljoonan euron ansiotulot, minkä johdosta optiot kiellettiin kokonaan.
Tilalle tulivat osakekannustimet. Niilläkin pystyi tekemään miljoonatilin.
Helaniemen Alexander Groupilla on jo pitkään ollut monopoli suomalaisten suuryritysten johdon kannusteiden kauppaamisessa.
Yhtiön markkinointivaltti on sen vuosittain julkaisema yhteenveto suomalaisyritysten ylimmän johdon kannusteista. Vaikka opuksen hinta on peräti 7000 euroa, se on yritysjohtajien bestseller.
Kirjasta yritysjohtajat näkevät, kuinka paljon kilpailijayrityksen johto tienaa, ja osaavat sitten arvioida oman arvonsa. Kukaan ei halua ansaita alle keskiarvon.
Loppukeväästä maan hallitus julkaisee taas uudet palkitsemisohjeet valtionyhtiöille. Ne tuskin jäävät viimeisiksi. Ahneudelle ei omistajaohjaus näytä voivan mitään.
Valtio on koko ajan kiristänyt palkkiolinjaa, mutta porsaanreikä löytyy aina.

Jaa kirjoitus: