Hallitus onnistui talouspolitiikassa

Hallitus onnistui talouspolitiikassa

Maanantaina 17.12.2018

Klo 15.40 Ben Zyskowicz kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies!

En muista tarkkoja sanoja, mutta SDP:n ryhmäpuhuja, edustaja Harakka sanoi suunnilleen niin, että

tämä on väsynyt ja saamaton hallitus. [Timo Harakan välihuuto] En käsitä, kuinka tummanpunaisilla silmälaseilla edustaja Harakka joutuu katsomaan, jotta saa valkoisen näyttämään mustalta. Tämä nyt kuitenkin on hallitus, joka on lisännyt yli satatuhatta työpaikkaa. Talous kasvaa, työllisyys paranee, työttömyys vähenee — luulisi, että tällaiset saavutukset kelpaisivat SDP:llekin. [Välihuutoja] Tänään tai viikonloppuna on sitten vielä kerrottu, että pystytään ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen vähentämään valtion velkaa. Sitten vihreät ovat paljon puhuneet lapsiköyhyydestä mutta eivät anna mitään arvoa sille, että yli sataantuhanteen perheeseen, joissa monessa on varmasti myös lapsia, on työllisyyden, työllistymisen kautta tullut huomattava elintason nousu.

Klo 16.46 Ben Zyskowicz kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies!

Palaisin vielä tämän budjetin ja itse asiassa tämän hallituksen ja vaalikauden talouden suureen kuvaan.

Kun täällä demarit puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla sanoivat, että työttömät eivät ole saaneet mitään, niin varmasti tässä näkyy tämä demareiden ja kokoomuksen ideologinen ero: Demareiden mielestä työttömät saavat jotain, kun työttömyyskorvausta parannetaan.

Kokoomuksen mielestä työttömät saavat jotain, kun he pääsevät töihin. Jos toistasataatuhatta työpaikkaa on tullut tällä vaalikaudella, niin miten te voitte väittää, että työttömät eivät ole saaneet mitään? [Riitta Myllerin välihuuto] Oppositio myös sanoo, että köyhät eivät ole saaneet mitään. Viittaan siihen, mitä täällä kerrottu alemmista päivärahoista ja takuueläkkeistä, mutta puhun edelleen näistä työpaikoista.

Ne perheet, joissa on työttömyyttä, ovat usein köyhiä perheitä. Kun niissä on saatu töitä, niin silloinhan näiden perheiden tilanne taloudellisesti on huomattavasti parantunut.

En käsitä, että ne nonsaleeraatte nämä toistasataatuhatta työpaikkaa aivan kuin sillä ei olisi vaikutusta esimerkiksi köyhien tilanteeseen.

Klo 18.46 Ben Zyskowicz kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies!

Oli hyvä, että täällä aika laajasti tätä kilpailukykysopimusta kiiteltiin, koska taitaa olla ihan kiistämätön tosiasia, että sen ansiosta Suomeen syntyi, ilmeisesti vähän arvioitsijasta riippuen, noin 30 000 uutta työpaikkaa. Siinä mielessä on ollut aivan turhaa, että silloin kun on puhuttu esimerkiksi julkisen sektorin lomarahojen valitettavasta leikkauksesta, niin lähinnä vihreät ja sosiaalidemokraatit ovat siinä yhteydessä unohtaneet, että itse kannattivat kilpailukykysopimusta.

Kyllä sitä voi ihan reilusti kannattaa, koska se toimi myönteisesti suomalaisten hyväksi. En ole ihan varma, miten tuolla ammattiyhdistysliikkeen aktiiveissa asiaan suhtaudutaan, koska kun tämä irtisanomislakilakkoilu oli meneillään, niin käytettiin ilmaisua ”viimeinen niitti”, ja ymmärsin, että se paha niitti oli ollut se kiky-sopimus — on kikytetty liikaa. Kuitenkin sopimus siis toi maahan tuhansia uusia työpaikkoja. [Arto Satonen: Kymmeniätuhansia!]

Keskiviikkona 14.11.2018 klo 14.02

Arvoisa rouva puhemies!

Ei ole uutinen se, että demarit kiristävät yrittäjien verotusta ja antavat eläkeläisille katteettomia lupauksia. [Pia Viitanen: On juuri kerrottu toisin!] Ei ole uutinen se, että perussuomalaiset leikkaavat kehitysyhteistyöstä. Eikä ole uutinen se, että vasemmistoliitto aikoo tulonsiirtoihin laittaa satoja miljoonia lisää.

Mutta se on uutinen, että vihreät esittävät sellaista varjobudjettia, joka vähentää työllisyyttä 21 000:lla — siis työttömiä lisää 21 000. Kokoomuksen mielestä työttömiä on liikaa, eikä liian vähän, kuten vihreiden mielestä. Olen ollut pitkään eduskunnassa enkä muista tilannetta, jossa mikään oppositiopuolue olisi esittänyt sellaista varjobudjettia, jossa kymmenillätuhansilla lisätään työttömien määrää.

Tästä vihreiden varjobudjetista ei ole riittävästi uutisoitu, ehkä se vanha mies puri koiraa -teoria ei enää pidä paikkansa. Kysyn nyt puheenjohtaja Haavistolta, tai kuka teistä on nyt omien mokien selitysvuorossa: miksi te esitätte työttömyyden lisäämistä?

Tiistaina 6.11.2018 klo 15.50

Arvoisa rouva puhemies!
Täällä opposition edustaja sanoi yleisestä taloustilanteesta puhuessaan, että hallitus olisi itsekin voinut tehdä jotain. Minun mielestäni tämä on aika paljon sanottu tilanteessa, jossa hallituksen talouspolitiikka, jota se on harjoittanut, on osaltaan vaikuttanut siihen, että maamme talous on tällä hetkellä niin myönteisessä kehityksessä kuin mitä se on. Suuri kuvahan on se, että talous kasvaa, työllisyys paranee, työttömyys vähenee, julkisen talouden tasapaino vahvistuu. Kukaan ei ole kiistänyt sitä, että talouskehityksellä maailmalla ja Euroopassa on ollut merkittävä vaikutus siihen, miten Suomen talouden on käynyt, mutta lienee aivan yhtä selvää, että myös hallituksen omilla toimilla, hallituksen politiikalla, on tähän myönteiseen kehitykseen vaikutettu.

Äskeisen työmarkkinakiistan osalta ihmettelin sitä, että ammattiyhdistysliike oli valmis vyöryttämään lakkokoneistonsa kaduille ja toreille ja työpaikoille estääkseen hallitusta ja eduskuntaa tekemästä sitä muutosta pienten yritysten palkkaamiskynnykseen, mitä hallitus oli ajamassa. Onneksi tämä kiista ratkesi ja pienyrittäjien työllistämiskynnys, palkkaamiskynnys, tulee tämän hallituksen esityksen, joka lähipäivinä saadaan, myötä alenemaan, ja se on hyvä ja tärkeä pieni askel edelleen työllisyyden parantamiseksi. Tähän työmarkkinakiistaan ja sen suhteeseen esimerkiksi kansanvallan arvostamiseen palataan varmasti myöhemmin.

Kun tätä työmarkkinakiistaa käytiin, niin mediasta huomasin, että ammattiyhdistysliikkeen kannalta hallituksen syntilistana oli paljon muuta, tai muutakin, kuin esillä ollut työsopimuslain muutos. Minua henkilökohtaisesti hämmästytti se, että monissa ammattiyhdistysliikkeen edustajien puheenvuoroissa vaikutti siltä, että eniten hiertää solmittu kilpailukykysopimus, ja siihen kai viittasi sekin, että kampanja työsopimuslain muutosta vastaan nimettiin ainakin SAK:n piirissä tällaiseksi Viimeinen niitti ‑kampanjaksi.

On myönnettävä, että kilpailukykysopimuksessa on eräs merkittävä valuvika, ja se on tietysti se, että lomarahoja leikattiin vain julkisen sektorin työntekijöiltä, kun taas itse olen sitä mieltä, että jos lomarahoihin oli aihetta puuttua, niin silloin olisi ollut oikeudenmukaista ja perusteltua leikata lomarahoja kaikilta. Tämä olisi myös taannut sen, että ne, jotka Suomessa saavat kaikkein suurimpia palkkoja, olisivat tulleet lomarahaleikkausten piiriin. Mutta vaikka tämä valuvika kilpailukykysopimuksessa mielestäni on, niin on aivan selvää, että kokonaisuutena arvioiden kilpailukykysopimus hyvin täytti sen tavoitteen, mikä sille asetettiin, eli sen, että Suomen kustannuskilpailukykyä onnistuttiin parantamaan ja sen seurauksena, tämän parantuneen kustannuskilpailukyvyn seurauksena, kymmenettuhannet suomalaiset ovat saaneet töitä. Ja jottei tarvitse luvuista riidellä, niin sanotaan nyt näin, että minä luulen, että voimme olla salissa yksimielisiä ainakin siitä, että tuhannet suomalaiset ovat saaneet töitä, vaikka ekonomistien laskelmat puhuvat noin 30 000:sta.

Kun näin on käynyt, että tuhannet tai itse asiassa kymmenettuhannet työttömät ovat kilpailukykysopimuksen ansiosta saaneet töitä, niin en ymmärrä, miksi kilpailukykysopimus on sitten niin hiertävä kivi ammattiyhdistysliikkeen kengässä. Onko se työssä käyviltä, työpaikkansa säilyttäneiltä liikaa vaadittu, että he tyytyvät nollakorotuksiin ja työajan pidentymiseen 6 minuutilla päivässä, jos ja kun sen ansiosta kymmenettuhannet suomalaiset työttömät ovat saaneet työtä? Onko se liikaa vaadittu? Mitä on ammattiyhdistysliikkeen solidaarisuus työttömiä kohtaan? Se on sitä, että vaaditaan parempia työttömyysturvaetuuksia, kyllä, mutta entäs kun tehdään sellaisia toimenpiteitä, joilla työttömät saavat työtä, niin eikö sitä politiikkaa pitäisi juuri tehdä ja tukea?

Pitää sanoa, että sinänsä silloin, kun kilpailukykysopimus tehtiin, sen hyvistä puolista oli erittäin laaja yhteisymmärrys. Tässäkin salissa demarit ja vihreät kannattivat kilpailukykysopimusta ja toivottavasti kannattavat edelleen. Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka oli vastaan. Eli en ymmärrä tämmöistä kilpailukykysopimuksen demonisointia nyt jälkikäteen, kun se on toiminut juuri toivotulla tavalla. Suomen kustannuskilpailukyky koheni, tuhannet tai itse asiassa kymmenettuhannet työttömät saivat töitä, eikä se ole liikaa vaadittu niiltä, jotka työpaikkansa ovat säilyttäneet, että he ovat joustaneet työttömien hyväksi, ei ainakaan minun mielestäni. Sitä paitsi kun nyt katsotaan, mitä tapahtuu työmarkkinoilla, niin palkansaajien reaaliansioiden kehitys tällä hetkellähän on hyvin positiivinen ja tälle vuodelle ja ensi vuodelle on arvioitu merkittävää reaaliansioiden nousua.

Eli, rouva puhemies, summa summarum: minun mielestäni kilpailukykysopimuksen, jos halutaan olla solidaarisia työttömille, ei pitäisi olla mikään kivi minkään ammattiyhdistysliikkeen kengissä, ja pitäisi olla tyytyväinen siitä ja itse olen tyytyväinen siitä, että Suomessa kyettiin tekemään tällainen laaja-alainen sopimus ja sisällyttämään siihen sellaisia elementtejä, jotka todellakin paransivat Suomen kansallista kustannuskilpailukykyä, ja se sopimus näin ollen johti siihen, että tuhannet tai itse asiassa kymmenettuhannet suomalaiset työttömät saivat töitä.

Torstai 12.10.2017 klo 17.33

Mitä tulee tähän kilpailukykysopimukseen, haluan hyvin selvästi sanoa, että itse uskon, että sopimus sinällään on ollut hyödyksi Suomelle, sen talouden kehitykselle ja ennen kaikkea työllisyydelle. Väitteet siitä, että hallitus olisi nimenomaan päättänyt lomarahaleikkauksista julkisella sektorilla, tai mikä vielä mielikuvituksellisempaa, että nimenomaan kokoomus, kuten edustaja Viitanen asian esitti, olisi päättänyt lomarahaleikkauksista julkisella sektorilla, ovat perusteettomia. Hallitus asetti tavoitteita siitä, miten tällä alun perin yhteiskuntasopimukseksi ja myöhemmin kilpailukykysopimukseksi kutsutulla sopimusjärjestelmällä voidaan parantaa Suomen kustannuskilpailukykyä, mutta se lopullinen sisältö, mistä eri komponenteista tämä kilpailukykysopimus muodostui, käytännössä neuvoteltiin työmarkkinaosapuolten kesken. Alun perin hallitus ei esittänyt minkäänlaisia lomarahaleikkauksia, edustaja Viitanen. Alun perin pääministeri Sipilä esitti osana yhteiskuntasopimusta, että työaikaa olisi pidennetty. Jos tämä noin 20 minuutin työajan pidennys päivässä olisi toteutettu, niin ei olisi tarvittu mitään lopulliseen kilpailukykysopimukseen sisältyneitä lomarahaleikkauksia eikä myöskään näitä maksumuutoksia, mitä palkansaajien tappioksi tehtiin, jotka sitten taas valtiovalta verovastaantulolla on kompensoinut. Mitä tulee julkisen sektorin lomarahaleikkaukseen, olen sanonut monta kertaa, mutta sanon uudelleen, että jos ja kun näihin lomarahaleikkauksiin mentiin, niin minun mielestäni oli epäoikeudenmukaista, että ne kohdennettiin vain julkisen sektorin usein aika pienipalkkaisille ja naisvaltaisille työntekijäryhmille. Siitä joutuivat kärsimään täälläkin mainitut sairaanhoitajat ja perushoitajat, kirjastonhoitajat, opettajat, tietysti poliisit, palomiehet ja niin edelleen. Jos ja kun lomarahoja leikattiin, olisi ollut reilua, että kautta linjan olisi lomarahoja leikattu, mutta eihän tämä tietystikään yksityisen sektorin palkansaajajärjestöille käynyt.

Kaiken kaikkiaan haluan sanoa, että tällä hetkellä talous kasvaa, työllisyys paranee, työttömyys vähenee. Tämä ei johdu yksinomaan hallituksen tekemisistä, mutta hallituksen politiikalla, sillä, että on luotu vakautta ja ennustettavuutta Suomen talouteen, sillä, että on noudatettu työn linjaa, pyritty keventämään työnteon ja yrittämisen verotusta, on ollut oma myönteinen vaikutuksensa siihen, että talous tällä hetkellä kasvaa niin hyvin kuin kasvaa.

Keskiviikko 20.9.2017 klo 12.00

Arvoisa herra puhemies!

Meillä on oikeus omiin mielipiteisiimme, mutta ei oikeutta omiin faktoihimme. Fakta on, että hallitus ei leikannut lomarahoja. Se oli kiky-ratkaisussa tehty ratkaisu. Hallituksen tavoitteena olivat tietyt kustannusvaikutukset. Hallitus olisi mieluummin pidentänyt työaikaa, [Vasemmalta: Se pidensi!] mutta se ei sopinut ammattiliitoille muuta kuin 6 minuuttia per päivä, ja tämän seurauksena muun muassa lomarahaleikkaukseen mentiin, ja sekään ei ollut hallituksen päätös. Sitä paitsi, kuten vasemmistoliitto rehellisesti kertoi, vain vasemmistoliitto vastusti kiky-sopimusta. Vihreät ja demarit tukivat, vaikka nyt on toinen ääni kellossa.

Mitä tuloeroihin tulee, meillä on sekä perustelemattomia että perusteltuja tuloeroja. Perustelemattomia ovat ne erilaiset mielikuvitukselliset kompensaatiot, joita yritysjohtajat jakavat toisilleen, mutta perusteltua on se, että sen, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, pitää tienata enemmän kuin sen, joka ei nouse eikä mene.

Tiistai 22.11.2016 klo 17.04

Arvoisa herra puhemies!

Hyvät kansanedustajat! Tässä ensi vuoden talousarvion täydentävän esityksen keskustelussa on jonkun verran kiinnitetty huomiota myös talouspolitiikan suureen linjaan, ja oppositio on luonnollisesti ollut hyvin kriittinen hallituksen talouspolitiikkaan nähden.

Kuitenkin pitää sanoa, että hallitus on aivan oikein virittänyt oman talouspolitiikkansa. Sen lähtökohta on luonnollisesti työlinja eli se, että kaikki taloudellinen hyvinvointi syntyy viime kädessä työnteosta ja yrittäjyydestä — siis kaikki taloudellinen hyvinvointi syntyy viime kädessä työnteosta ja yrittäjyydestä. Sen vuoksi hallitus on omassa politiikassaan pyrkinyt tekemään sellaisia uudistuksia, jotka tukevat työntekoa ja yrittäjyyttä. Tähän on liittynyt luonnollisesti veropolitiikka, jossa on kevennetty ansiotulojen verotusta ja myös yrittäjien verotusta on pyritty helpottamaan. Tähän ovat liittyneet luonnollisesti myös sellaiset uudistukset, esimerkiksi työttömyysturvassa, joilla on pyritty kannustinloukkuja jonkun verran lieventämään ja työn ensisijaisuutta korostamaan.

Hallituksen politiikan suuri linjahan on jaettavissa kolmeen osaan: yhtäältä on meidän kustannuskilpailukykyä tehostavat ja parantavat toimet, toiseksi on merkittävät uudistukset ja kolmanneksi sitten välttämättömät säästöt. Mitä tähän kustannuskilpailukyvyn parantamiseen tulee, niin siinähän tämä solmittu kilpailukykysopimus on keskeinen. Hallitus oli se, joka omalla aloitteellisuudellaan ja, voi sanoa, myös painostuksellaan saattoi tämän prosessin liikkeelle ja sai aikaiseksi tällaisen suomalaisten yritysten kustannuskilpailukykyä parantavan sopimuksen, joka tulee aivan varmasti lisäämään työllisyyttä. Se, missä määrin, on tietysti eri arvioissa erilainen, mutta kukaan ei voine kiistää sitä, että kilpailukykysopimus parantaa työllisyyttä Suomessa, kun suomalaisten yritysten kustannuskilpailukyky kohenee.

Tämän kilpailukykysopimuksen — jota myös vihreät kannattavat, kuten olemme Touko Aallolta ja muilta kuulleet, vaikka puheenjohtaja Niinistö tuolla somessa ja muualla tietysti samanaikaisesti sekä kannattaa että vastustaa kilpailukykysopimusta — yksityiskohdista on tässäkin keskustelussa viime minuutteina nostettu esiin se vääryys, että julkisen sektorin, usein naisvaltaisten ja usein matalapalkkaisten työntekijöiden, lomarahoja leikataan määräaikaisesti 30 prosentilla, kun keidenkään muiden lomarahoja ei leikata. Minäkin pidän tätä ratkaisua epätasapuolisena ja tässä mielessä epäoikeudenmukaisena. Mutta kun täällä esimerkiksi edustaja Andersson moitti hallitusta siitä, että julkisen sektorin naisvaltaisten, usein pienipalkkaisten alojen lomarahoja leikataan, niin muistutettakoon nyt vielä kerran, että kilpailukykysopimuksen yksittäisistä komponenteista, osista, esimerkiksi tästä julkisen sektorin työntekijöiden lomarahojen leikkaamisesta, ei päättänyt hallitus tai eduskunta, vaan siitä käytännössä päättivät työmarkkinaosapuolet. Näin ollen, kun me täällä arvostelemme mielestäni perustellusti sitä, miksi vain julkisen sektorin lomarahoja leikattiin, miksei tasapuolisuuden vuoksi kaikkien lomarahoja tai ei kenenkään ja olisi kompensoitu sitä muilla komponenteilla, kuten esimerkiksi reilummalla työajan pidentämisellä tämän 6 minuutin sijaan, niin silloin pitää arvostelun osoitteen olla oikea eli työmarkkinaosapuolet.

Itse olisin todellakin mieluummin, jos ja kun lomarahoja katsottiin välttämättömäksi leikata, tasapuolisesti leikannut kaikilta, jolloin myös ne, joilla Suomessa on kaikkein suurimmat palkkatulot, olisivat tulleet tämän leikkauksen piiriin. (Pia Viitanen: Pakkolait!) — Edustaja Viitanen, en ihan tarkkaan saanut välihuudostanne selvää, mutta korostan sitä, että en kiistä, että kilpailukykysopimus solmittiin hallituksen aloitteesta ja hallituksen kannustamana, mutta myöntäkäähän tekin, että nämä yksittäiset komponentit tässä, osaset tässä, kuten se, että vain julkisen sektorin lomarahoja leikattiin, eivät olleet hallituksen valinta vaan työmarkkinaosapuolten valinta. (Pia Viitanen: Pakkolait!)

Sitten hallituksen politiikan muista osasista eli näistä uudistuksista ja sitten säästöistä sanon vain lyhyesti sen, että hyvin merkittävä oli vaalikauden alussa tehty eläkeuudistus, joka tulee vuodenvaihteessa voimaan, ja hyvin merkittävä on myös tämä sote-uudistus, joka parhaillaan on valmistelussa. Näistä säästöistä: kaikkihan täällä osaamme vastustaa kaikkia ikäviä säästöjä, mutta kun emme voi olettaa niin vahvaa talouskasvua, etteikö näitä säästöjä tarvittaisi, niin pitää olla vain poliittista ryhtiä ja moraalia olla valmis tekemään ikäviäkin ratkaisuja.

Tiistai 27.9.2016 klo 16.08

Arvoisa herra puhemies!

Edustaja Lauslahti jo vastasi edustaja Kiljuselle, mutta vastaan minäkin samoilla linjoilla. Kun sanoin, että hallitus pyrkii vähentämään sitä eriarvoisuutta, joka on seurausta työttömyydestä, niin edustaja Kiljunen sosialidemokraattisesti ymmärsi sen niin, että kyse on työttömien etuuksista. Me kokoomuksessa ymmärrämme sen niin, että pyrimme siihen, että nämä työttömät pääsisivät töihin, ja tämä on juuri se meidän työlinjamme, eli pyrimme vähentämään työttömyydestä seuraavaa eriarvoisuutta sillä, että entistä useammalla työttömällä olisi tilaisuus tehdä töitä, emmekä ennen kaikkea sillä, että työttömyysetuuksia pyrittäisiin parantamaan.

Edustaja Kontula kertoi, että tulonjaolla on merkitystä koettuun onnellisuuteen, elinkeinoelämän menestykseen ja koko kansantalouden menestykseen. Minä uskon tämän. Mutta Suomen tulonjako on niin tasaista, että ne kielteiset vaikutukset, joita tutkimuksissa saadaan liian suurien tuloerojen vaikutuksista esimerkiksi elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin ja koko kansantalouden kehitykseen, ne riskit tulonjaosta eivät ole Suomen kohdalla ajankohtaisia. Suomi ei ole sellaisten räikeiden — ja sanon, onneksi ei ole sellaisten räikeiden — tuloerojen maa kuin moni muu maa tässä maailmassa.

Kyllä Suomessa tärkeätä on tämän tulonjaon ohella se, että on tuloja, mitä jakaa, ja siksi hallituksen politiikka tähtää nimenomaan kasvun ja työllisyyden edistämiseen, koska vain työllisyyden parantumisen kautta saamme tähän yhteiskuntaan lisää tuloja, mitä jakaa. Kuten monta kertaa olen sanonut: verotus ei viime kädessä turvaa hyvinvointipalveluja. Verotus on vain keino, (Puhemies koputtaa) jolla työllisyyden hedelmiä voidaan ja tuleekin jakaa myös yhteiseksi hyväksi.

Tiistai 13.9.2016 klo 14.26

Arvoisa rouva puhemies!

Hyvät Suomen kansan edustajat! Tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys liittyy työmarkkinoilla sovittuun kilpailukykysopimukseen. Sopimuksen tavoitteena on se, että me parannamme Suomen kustannuskilpailukykyä ja sitä kautta luomme tähän maahan lisää talouden kasvua ja työllisyyttä.

Kuinka paljon uusia työpaikkoja kilpailukykysopimus lähivuosina tulee tähän maahan synnyttämään? Tarkkoja lukuja ei tietysti kukaan pysty etukäteen esittämään, mutta arviot, joita on esitetty, liikkuvat 20 000:n ja 40 000:n työpaikan vaiheilla. Onko olemassa takeita siitä, että tämä kustannuskilpailukykyä parantava kilpailukykysopimus todellakin luo uusia työpaikkoja, tuhansia uusia työpaikkoja tähän maahan? Sopimuksen vastustajat, kuten vasemmistoliitto, sanovat mielellään, että eivät usko, että tämä sopimus, johon liittyy tietysti myös kielteisiä seikkoja työntekijöiden ja palkansaajien kannalta, johtaisi työllisyyden parantumiseen. Pitää kuitenkin todeta, että en tiedä Suomesta, en Euroopasta enkä maailmaltakaan yhtään ainoata ekonomistia, joka olisi eri mieltä siitä seikasta, että maan kustannuskilpailukyvyn parantuminen johtaa työllisyyden parantumiseen.

Jos vasemmistoliiton piirissä esimerkiksi edustaja Pekonen tai joku muu tietää tällaisen talouden asiantuntijan, joka ei tähän yhtälöön usko, niin mielelläni kuulisin tästä henkilöstä ja hänen tutkimuksistaan. Toisin sanoen: Erittäin laaja konsensus ymmärtääkseni talousasiantuntijoiden piirissä vallitsee siitä, että kun kustannuskilpailukyky kohenee, sen seurauksena myös työllisyys paranee. Missä määrin, millä aikajaksolla ja mitkä muut seikat siihen vaikuttavat, ovat tietysti asioita, joista ollaan eri mieltä, mutta kun on kysymys tästä etumerkistä, siitä mielestäni erimielisyyttä ei ole: sopimus toimii positiivisesti työllisyyden parantamiseksi. Sen vuoksihan tämä sopimus on työmarkkinoilla solmittu, ja osaltani olen sitä mieltä, että kyllä Suomen työmarkkinajärjestöt ansaitsevat hatunnoston siitä, että sopimus on solmittu, vaikka totta kai siinä on paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka yhdelle tai toiselle taholle eivät mielellään maistu. Mainitsin jo tämän lomarahojen leikkaamisen vain julkisen sektorin työntekijöiltä. Totta kai, jos lomarahoihin nähtiin välttämättömäksi puuttua, olisi ollut reilumpaa ja oikeudenmukaisempaa, että lomarahat vastaavalla tavalla — esimerkiksi nyt sovitulla tavalla, 30 prosenttia 30 vuoden aikana — olisi leikattu kautta koko linjan.

Mutta, rouva puhemies, oleellista on se, että tämä kilpailukykysopimus ei luonnollisestikaan yksin riitä hallituksen asettaman kunnianhimoisen työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Hallitushan tavoittelee noin 72 prosentin työllisyysastetta, noin 110 000 uutta työpaikkaa, ja tänä päivänä esitetyt arviot ovat sellaisia, että nyt tehdyillä päätöksillä, nyt putkessa olevilla ratkaisuilla saavutetaan tästä tavoitteesta ehkä runsaat puolet. Tästä tulemmekin siihen, että tarvitaan uusia toimia, uusia päätöksiä hallitukselta työllisyyden parantamiseksi, ja työllisyyden parantaminen luonnollisesti myös toteuttaa hallituksen sitä keskeistä tavoitetta, että julkisen talouden tasapaino paranisi. Niinpä äskettäin päättyneessä budjettiriihessä hallitus teki uusia päätöksiä työllisyyden edistämiseksi. Olemme jo täällä jonkun verran keskustelleetkin työvoimapolitiikan tehostamisesta. Olemme keskustelleet veroratkaisuista, joilla parannetaan sekä palkansaajien että yrittäjien verotusta, ja esillä riihessä oli muun muassa niin sanottu asuntopaketti, josta myös tehtiin päätökset. Sen lisäksi hallitus saattoi kolmikantaiseen valmisteluun ratkaisuja, joilla pyritään 10 000 uuden työpaikan synnyttämiseen muun muassa ansiosidonnaista työttömyysturvaa kehittämällä ja sillä, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa voitaisiin käyttää palkkatukena tai starttirahana tai muulla tavoin aktiiviseen työllistymiseen.

Mielestäni on hyvä huomata — ja toivon, että myös edustaja Terho ja hänen johtamansa eduskuntaryhmä on tämän huomannut — että hallitus on sitoutunut budjettiriihessä siihen, että tämän kolmikantaiseen valmisteluun laitetun jatkotyön tulee valtiovarainministeriön parhaan arvion mukaan tuottaa noin 10 000 uutta työpaikkaa, tai ehkä tarkemmin sanottuna 10 000 henkilön työllistyminen. Eli hallitus on tähän yhdessä sitoutunut, ja me hallituspuolueissa, kaikissa kolmessa, lähdemme siitä, että kun tähän on sitouduttu, niin hallitus toivottavasti yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa löytää sellaisia ratkaisuja, joilla tähän tavoitteeseen voidaan päästä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan minäkin sanoa tästä paikallisesta sopimisesta. Se ei ole mikään taikatemppu työllisyyden parantamiseksi, mutta se on yksi keino edistää työllisyyttä, kuten on nähty hyvin monissa Suomen kaltaisissa Euroopan maissa. Sen takia pidän välttämättömänä, että sen jälkeen, kun kilpailukykysopimus on lakannut olemasta voimassa, eli vuoden 17 jälkeen, paikalliseen sopimiseen palataan ja sitä hallituksen toimin, mieluummin tietysti laajassa yhteisymmärryksessä eri tahojen kanssa, myös ryhdytään edistämään.

Keskiviikkona 3.6.2015 klo 16.17

Arvoisa herra puhemies!

Arvoisat sosialidemokraatit, totta kai kilpailukykyämme parantavat keksinnöt ja tuottavuuden parantaminen, johon yritykset jatkuvasti pyrkivät. Mutta kun tässä ja nyt puhutaan Suomen yritysten, vientiyritysten hintakilpailukyvystä, niin kaksi kysymystä: Parantaako yksikkötyökustannusten alentaminen 5 prosentilla hintakilpailukykyämme? Kyllä. Entä jos meidän hintakilpailukykymme tässä ja nyt paranee, lisääkö se meidän talouden kasvua ja sitä kautta työllisyyttä? Kyllä. Kertokaa, kertokaa se taloustieteilijä, joka on tästä eri mieltä, jos olette tästä eri mieltä. Eli kun näin on, niin meidän pitää tähän pyrkiä. No, mitä siihen pääseminen edellyttää palkansaajilta? Se edellyttää sitä, että ne, joilla on turvattu työpaikka tai yleensäkään työpaikka, tekevät hitusen enemmän työtä ilman palkankorotuksia. Minun mielestäni se on kohtuullista. Mitä vastaamme työttömille, edustaja Heinäluoma? Vastaamme juuri niin, että kun näin toimimme, saamme kasvua ja työtä ja työttömille paremmat mahdollisuudet työllistyä.

Jaa kirjoitus: