Kimmo ja Ben, majakka ja perävaunu (Kotiliesi/Essi Salonen 27.7.2010)

Kimmo ja Ben, majakka ja perävaunu (Kotiliesi/Essi Salonen 27.7.2010)

Ben Zyskowiczin ja Kimmo Sasin ystävyys alkoi taistelulla kommunismia vastaan. Nykyisin parhailla ystävyksillä on aikaa myös pylpyröidä.

Oli kevät 1970, kun Kimmo Sasi huomasi Teiniliiton kokouksessa Virroilla Ben Zyskowiczin. Viisitoistavuotiaan Benin hiukset ulottuivat pitkälle selkään ja sormet olivat täynnä sormuksia. Pitkätukka oli hieman outo ilmestys kokoomusnuorten joukossa, mutta vaikutti kahdeksantoistakesäisestä Kimmosta heti hyvältä tyypiltä.
Nyt neljäkymmentä kevättä myöhemmin Sasi kutsuu lyhythiuksista Zyskowiczia parhaaksi ja ainoaksi ystäväkseen. Samaa Zyskowicz sanoo Sasista.
Kesäpäivä on kuuma, mutta kansanedustajat istuvat puvut yllään eduskunnan hiostavassa kabinetissa. Pari kerrosta ylempänä käydään kiihkeää keskustelua ydinvoimasta. Zyskowiczilla on hassu, Marxin veljeksillä kuvitettu kravatti.
Vaikka maailma on neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut ja vaikka molemmat ovat ahertaneet kansanedustajina kolmisenkymmentä vuotta, Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz tuntevat olevansa jokseenkin samanlaisia persoonia kuin tavatessaan.
-Kyllä toi Kimmo on ihan yhtä lapsellinen kuin ennenkin, Zyskowicz letkauttaa.
– Ben on edelleen poikamainen vekkuli ja se on ihana piirre, Sasi jatkaa.
Miehet intoutuvat muistelemaan 1970-1uvun alun opiskelijajärjestön matkoja Leningradiin. Niillä nokkelat poliitikonalut ja juristiopiskelijat kiusasivat Intouristin oppaita kysymyksillään. Juuriltaan puolanjuutalainen Ben keksi kerran pyytää opasta viemään bussiseurueen synagogaan. Kun opas yritti kieltää sellaisen olemassaolon, Ben johdatti seurueen paikalle.
Kuin aseveljet
Vaikka ystävyksiä yhdistää kokoomuksen ja kansanedustajuuden lisäksi juristin koulutus, heillä on hyvin erilaiset taustat. Kimmo Sasi 58, syntyi pirkanmaalaiseen, rehtori-isän ja hammaslääkäri-äidin perheeseen.
Ben Zyskowicz, 56, puolestaan kasvoi tyoläisperheessä Helsingissä. Hänen juutalainen, keskitysleirin kauhut kokenut isänsä hukkui, kun Ben oli kuusivuotias. Kahden lapsen yksinhuoltajaäiti työskenteli puhelinvaihteen hoitajana.
– Arvostan Beniä erityisesti siksi, että hän tulee tällaisesta taustasta. Hänelle politiikan sisältö ja aatteet ovat olleet aina tärkein asia, eivät lähtökohdat, Kimmo Sasi sanoo.
Yhteiskunnallisista asioista varhain kiinnostuneelle Benille oikeistopuolue oli selkeä valinta, vaikka 1960-70-1ukujen vaihteessa elettiinkin vasemmistolaisbuumia.
– Halusin taistella kommunistista diktatuuria vastaan. Kokoomus näyttäytyi puolueena, joka toimi länsimaisen markkinatalouden, ihmisoikeuksien ja yrittämisen puolesta.
Kimmo Sasi puolestaan muistaa väitelleensä jo keskikoulun yhteiskunnallisessa kerhossa siitä, onko kansandemokratia oikeaa demokratiaa. Oikeistopolitiikan teko oli nuoresta miehestä tärkeää, koska ilmassa tuntui olevan uhkaa, että Suomesta saattaisi tulla sosialistinen valtio.
Kokoomusnuoret Kimmo ja Ben poikkesivat 1970-luvun alussa valtavirrasta. Kulkivathan monet muut nuoret rintamuksissaan Vietnam- tai Tiedonantaja-merkki. He saivatkin kokea olevansa vähemmistönä myös kokoomusnuorissa. Jopa siellä varottiin tuolloin arvostelemasta Neuvostoliittoa.
Marxismi -leninismiä kritisoidessaan Sasi ja Zyskowicz joutuivat kokemaan omiensa joukossa ”syrjimistä, nurkkaan ajamista ja hiljentämistä”. He kokivat sen raskaana, mutta toisaalta se hitsasi kaveruksia yhteen entistä tiiviimmin. Keskinäinen solidaarisuus kasvoi suureksi.
– Tämä on vähän kuin aseveljeyttä, joka syntyi oman kehityksen tärkeimmässä vaiheessa. Meidän kesken on tapahtunut hyvin tiivis ajatuksellinen ja toiminnallinen yhteenhitsautuminen, Kimmo Sasi kuvaa.
Pahimman piinan omien joukossa he katsovat päättyneen 1980-luvulla, jolloin Neuvostoliitossa koitti perestroikan aika. Vaikka Ben Zyskowicz sanoo saaneensa suomettumisen ajasta vamman sieluunsa, voivat he nykyisin Kimmon kanssa jopa pitää hauskaa muistelemalla ”kommunismin vastaista taistelua”.
– Otamme siitä nykyisin kaiken ilon irti.
Erottamattomat
Tuttavuuden alussa Ben Zyskowicz katsoi Kimmoa ylöspäin. Olihan tämä pari vuotta häntä vanhempi ja lisäksi ”johtavia kokoomusteinejä” . Benin aloittaessa oikeustieteen opintoja Helsingin yliopistolla Kimmo Sasi oli jo valmistumassa juristiksi ja työskenteli yliopistolla. Vapaa-aikansa he kuluttivat jo tuolloin puhumalla politiikkaa.
Yhdistäviksi tekijöiksi luonteissaan he listaavat muun muassa yhteiskunnallisuuden, loogisuuden sekä asiakeskeisyyden.
– Mitään taivaanrannan maalareita emme kumpikaan ole, Sasi tiivistää.
Eduskunnassa vieretysten istuva parivaljakko on vuosien mittaan ollut tuttu näky kokkareilla ja Helsingin ravintolaelämässä. Milloin herrojen kantapaikkana on toiminut ”Baakari” eli Mannerheimintien Primula, milloin Mikado, Rafaello tai Strindbergin kahvila. Mutta vielä opiskeluvuosina yökiitäminen ei ollut heidän yhteinen harrastuksensa.
– Kimmo viihtyi Hesariklubilla hankkenilaisten kanssa pelaamassa backammonia ja minä hesalaisten poliitikkokavereideni kanssa KY:lla ja Bottalla.
Vappua he ryhtyivät viettämään jo tuolloin yhdessä.
– Yhtenä vappuna naapurit soittivat poliisit Kimmon asunnolle Fredalle, kun melua oli liikaa. Poliisit kävivät ja sen jälkeen me yritimme nauraa vähän hiljempaa, Ben Zyskowicz muistelee.
Molempien tullessa valituiksi vuonna 1976 kaupunginvaltuutetuiksi – toinen Tampereelle, toinen Helsinkiin – kaverukset huomasivat hankkineensa samanlaiset ”valtuutettu- takit”. Ne olivat sellaiset ”venäjänväriset”, sini-puna-valkoiset toppatakit.
Aamusta iltaan
Politiikan teko on ollut molemmille niin veriin käyvää, että juristin työt ovat jääneet. Ben Zyskowicz on ollut kansanedustajana 31 vuotta ja Kimmo Sasi 27. Sasi on toiminut useamman kerran myös ministerinä. Zyskowicz puolestaan johti pitkään kokoomuksen eduskuntaryhmää.
– Harkitsin kyllä jääväni 1970-luvun lopulla Yhdysvaltoihin juristiksi, kun olin siellä opiskelemassa, mutta politiikka veti kuitenkin puoleensa, Kimmo Sasi kertoo.
Zyskowicz pohtii, että taloudellisesti juristin työt olisivat lyöneet paremmin leiville, mutta viimeiseen 20 vuoteen hän ei ole niitä edes ajatellut. Hän puhelee jo hieman ”jäähdyttelevänsä” politiikassa, osin kroonisen migreeninsä vuoksi. Särky vie miehen ajoittain kesken päivän työhuoneen sohvalle potemaan. Pahimmat kivut iskevät useimmiten kuitenkin viikonloppuisin.
Vielä kerran hän kuitenkin asettuu eduskuntavaaliehdokkaaksi. Sasi iloitsee siitä, koska ei ole varma haluaisiko itsekään lähteä kisaan ilman aisapariaan.
– Benin eduskunnassa olo vaikuttaa niin paljon omaan työviihtyvyyteeni. Lähdemme iltaisinkin edustamaan yhdessä, koska uusia ihmisiä on paljon mukavampaa lähestyä kahdestaan. Ben on niin hirvittävän verbaalinen, sosiaalinen ja loistava luomaan verkostoja, että minä pääsen siinä vähän peesissä.
– Päivällä katsomme yhdessä, mihin iltatilaisuuksiin lähdemme. Kimmo kyllä jaksaa nykyisin useamman tilaisuuden kuin minä, Zyskowicz täsmentää.
Ben Zyskowicz on absolutisti. Sen eron takavuosiin hän on huomannut, että vaikka viihtyykin ihmisten keskellä ravintoloissa, hän ei jaksa enää väitellä juopuneiden kanssa.
Taiwanilaiset kaksoset
Eduskunnasta tunnetaan muitakin ystäviä ja parivaljakkoja, kuten Sauli Niinistö ja Kari Häkämies tai Esko Aho ja Mauri Pekkarinen, mutta Sasi ja Zyskowicz epäilevät, että tokkopa löytyy muita näin pitkäaikaisia ystävyksiä. Vaikka matkaan on mahtunut myös poliittisia erimielisyyksiä, ne eivät ole koskaan uhanneet ystävyyttä.
Kerran Zyskowicz tosin toivoi ystävältään suurempaa joustavuutta näkemyksissään. Elettiin 1990-1uvun lamaa, jolloin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana toimineella Sasilla oli napit vastakkain valtiovarainministeri Iiro Viinasen kanssa, joka kamppaili maan talouden kanssa.
Kimmo Sasi väittää kysyvänsä tärkeissä päätöksissään aina myös Benin mielipiteen, koska pitää tätä itseään analyyttisempana ja diplomaattisempana.
-Olen itse myös taipuvainen liikaan teoreettisuuteen, Sasi sanoo.
-Mutta Kimmo on minua älykkäämpi, Zyskowicz jatkaa keskinäistä kehua, jolle ei ole tulia loppua.
Kun Kimmo kehuu Benin perusteellisuutta, Ben sanoo, että vaimon sanoin se tarkoittaa ”kovaa jankuttamista.”
Eri vaalipiirien vuoksi miesten ei ole tarvinnut taistella samoista äänestäjistä.
-Se on parasta vaalityötäni, kun Ben lähtee kanssani kiertämään Tampereen kapakoita vaalien alla, Kimmo sanoo.
Kateus ei kuulemma istu heidän väleihinsä.
– Jos Ben menestyy, iloitsen siitä ja koen, että olen itsekin saanut jotain. Koen, että meidän joukkue menestyy, Sasi sanoo.
Kerran taiwanilaisiksi kaksosiksikin nimetyt kansanedustajat sanovat, että heitä yhdistää sekin, ettei politiikkaa tehdä pelkästään kuolemanvakavassa hengessä.
Tukea tosipaikoissa
Vakava paikka koettiin sen sijaan kolmisen vuotta sitten, kun Kimmo Sasi ajoi kuolonkolarin Ylöjärvellä. Sasin auto oli ajautunut vastaantulevan kaistalle ilmeisesti sairauskohtauksen seurauksena. Kolarissa kuoli 70-vuotias mies.
Ben Zyskowicz oli Sasin perheen ohella ensimmäisenä sairaalassa tapaamassa ja lohduttamassa loukkaantunutta Sasia. Kimmon vaimo Viveca oli soittanut Benille heti, kun oli kuullut miehensä joutuneen pahaan kolariin.
– Perheeni ja Benin tulo sairaalaan oli hyvin tärkeää, Sasi tyytyy sanomaan.
Ben Zyskowicz muistelee, kuinka he pohtivat yhdessä, kuinka tukea leskeä tämän selviytymisessä.
-Kimmo oli silloin tosi surkeana, Zyskowicz sanoo.
Muutoin nämä miehet eivät tunnu vatvovan keskenään esimerkiksi perhe-elämänsä asioita, vaikka saattavat vaihtaa lastensa kuulumisia. Varsinaisia perhetuttuja Sasit ja Zyskowiczit eivät ole.
Sen kansanedustajat myöntävät että he ehtivät viettää perheineen aikaa lähinnä viikonloppuisin. Sasin perhe siirtyy viikonlopuiksi Helsingistä Tampereen kotiin ja silloin tytär Sara, 13, saa isänsä jakamattoman huomion.
– Sara on tärkein asia elämässäni. Lapsen saaminen ei ollut meidän perheessä ihan helppoa. Olin jo aika iäkäs, kun hän syntyi. Suhde tyttäreen on kehittynyt herkäksi ja helläksi. Mutta kyllä tytär osaa jo haastaakin isänsä mielipiteet, Kimmo Sasi sanoo.
Kuluvan heinäkuun isä ja tytär viettävät maalla uiden sekä sulkapalloa ja jalkapalloa pelaten.
Ben Zyskowicz sanoo puolestaan olevansa ”aika huono kotioloissa”.
– Kotona ollessani usein lepäilen.
Kunnian lasten kasvatuksesta ja kodin hoidosta hän antaa vaimolleen Rahimelle. Tyttäriinsä Danielaan, 27, ja Dinahiin, 25, hänellä on hyvät välit, vaikka hän olikin erityisen paljon poissa kotoa, kun nämä olivat pieniä.
-Olen ollut tyypillisesti huono isä. Lähinnä olen kuljetellut tyttöjä aamuisin kouluun. En halua kuitenkaan liittyä katuvien uraisien kuoroon. Itse olen tehnyt ratkaisuni enkä voi olla jälkeenpäin niistä yllättynyt.
Kesäilta Helsingissä on valoisa ja kutsuva, mutta kansanedustajat palaavat saliin, jossa keskustelu jatkuu kiihkeänä. Ehkä heidät tavataan vielä myöhemmin illalla pylpyröimästä. Kimmon ja Benin kielellä se tarkoittaa kaupungilla kuljeskelua ja kavereiden moikkailua.
Jaa kirjoitus: